1.1 Terminologiaa

Vieritesti

Vieritestejä tehdään fyysisesti laboratorion ulkopuolella, potilaan vieressä, lähellä tai odottaessa hoitoyksikön toimesta ja vastuulla. Vieritesti on laboratoriotutkimus, jolla on välitön vaikutus potilaan hoitoon, hoitopäätöksiin, lääkitykseen tai muuhun hoitoon läheisesti liittyvään toimintaan. Vieritestien käyttäjinä ovat pääsääntöisesti ei-laboratorioalan ammattilaiset, kuten sairaanhoitajat, terveydenhoitajat, ensihoitajat, lääkärit.

Vieritesti on parhaimmillaan potilaan lääketieteellisen tutkimuksen jatke, jolloin testin tulos tukee tai ei tue kliinisin perustein tehtyjä päätelmiä. Ollakseen potilaan hoitoon vaikuttavaa, tulee tuloksen olla helposti tulkittava ja käytettävissä heti. Vieritestien, kuten muidenkin laboratoriotutkimusten, rajoitukset ja heikkoudet tulee tuntea, kun niitä käytetään hoitopäätöksen perustana.

 Vieritestin käyttö ja kliininen merkitys:

  • Vieritestituloksen perusteella tehdään tavallisesti välittömiä hoitopäätöksiä.
  • Testitulos voi olla kvantitatiivinen (numeerinen vastaus), semikvantitatiivinen tai kvalitatiivinen (osoitusreaktiosta saatava positiivinen tai negatiivinen vastaus).
  • Vieritestin tekemisen osaaminen ja laadulliset elementit tulee olla kunnossa, koska virheellisellä tuloksella voidaan tehdä potilasturvallisuutta uhkaavia hoitopäätöksiä. Verikaasut voivat toki tehohoidossa aiheuttaa vakavia riskejä, jos niiden toiminta ei ole kunnossa.
  • Vierianalytiikkalaitteella saatava tulos pitää kirjata potilaan tietoihin ja tuloksesta on käytävä ilmi, että tulos on saatu vieritestilaitteella. Tällä taataan tuloksen jäljitettävyys.

Omaseuranta

Omaseuranta (Self-monitoring, Self-management, self testing) on potilaan itsensä tai esim. lapsipotilaan omaisen tekemää vieritestausta.

Omaseurantaa tehdään pääsääntöisesti kotona, mutta mittauksia voidaan tehdä myös vastaanottokäynnin yhteydessä tai hoitoyksiköissä potilaan itsensä tekemänä.  

Omaseuranta on lisääntynyt testien kehittymisen myötä. Diabeteksen ja varfariinihoidon lisääntyminen ovat myös lisänneet tarvetta kustannustehokkaampaan ja potilastyytyväisyyttä lisäävään tapaan toimia.

 Tavallisimmat omaseurannassa käytettävät tutkimukset:

  • Glukoosi diabeetikon hoidon seurannassa ja lääkeannostelussa
  • INR varfariinihoidon seurannassa ja lääkeannostelussa
  • Ketoaineet 1-tyypin diabeetikon hoidon seurannassa ja lääkeannostelussa

 

Pin It on Pinterest

Jaa sivu