5.2 Omaseurantaa tekevän potilaan opastus

Opastus tulee suunnitella etukäteen ja ohjemateriaali tulee olla kirjallisena. Potilaalle annettavasta materiaalista tulee löytyä tieto keneen ja mihin tulee olla yhteydessä ongelmatilanteissa.

Opastuksesta huolehtii tavallisesti esim. antikoagulaatio (AK)- tai diabeteshoitaja. Myös tukilaboratorio voi tarjota joissakin tilanteissa näytteenoton ja laitteen käytön opetusta. Tukilaboratorio ei voi kuitenkaan kokonaisuudessaan vastata potilaan opastuksesta. Opastuksessa tulee huomioida omatestaajan ominaisuudet ja kyky omaksua asioita. Omatestaajalle tulee opastaa vähintään seuraavat asiat:

  • Näytteenotto ja siihen valmistautuminen, vaihtoehtoiset näytteenottokohdat, sekä virhemahdollisuudet
  • Laitteen ja testissä tarvittavien tarvikkeiden käyttö ja säilytys ja näistä aiheutuvat virhemahdollisuudet
  • Laitteen ja muiden tarvikkeiden huollot, patterien vaihdot ja vikatilanteet
  • Laitteen antamien virheilmoitusten merkitys ja niiden huomioiminen ennen tuloksen hyödyntämistä
  • Tuloksen merkitseminen lomakkeelle tai tallentaminen sähköiseen järjestelmään (tulos, päivämäärä, kellonaika, mittalaitteen antamat koodit ym. tarvittavat tiedot)
  • Milloin ja kuinka usein mittauksia tehdään?
  • Mahdolliset virheitä aiheuttavat lääkeaineet ja muut laitteen käyttöä rajoittavat tekijät
  • Mitä tehdä ongelmatilanteissa ja silloin kun potilas ei luota testin tulokseen?
  • Miten tulosta tulkitaan?
  • Milloin tulee ottaa yhteyttä terveydenhuoltoon?
  • Laadunvarmistuksen merkitys, tekeminen ja testin/laitteen hylkääminen tarvittaessa.
  • Tarvittavien tarvikkeiden hankinta.

Potilas on itse vastuussa testin ohjeenmukaisesta käytöstä opastuksen jälkeen. Annettu ohjeistus tulee olla kirjattuna potilaskertomukseen.

Pin It on Pinterest

Jaa sivu